Arttu Hongisto - yrittäjä, joka näki mahdollisuuden siellä missä muut näkivät riskin

Kun rinteet hiljenivät

Kun Uuperin rinteet hiljenivät syksyllä 2024, moni ajatteli, että tarina on ohi.

Konkurssipesä ei herättänyt kiinnostusta, paikka oli päässyt rapistumaan ja tulevaisuus näytti epävarmalta. Harva oli valmis tarttumaan kokonaisuuteen, jossa investoinnit olisivat suuria ja riskit vielä suurempia. 

Kaikki alkoi lomautuksesta

Arttu Hongiston tarina yrittäjänä alkoi vuonna 2017 lomautuksesta turvesuolta. Tilanne pakotti miettimään vaihtoehtoja palkkatyön ja yrittäjyyden välillä. Arttu perusti Hongiston Konetyön toiminimiyrityksenä ja alkoi tehdä töitä laskuttamalla. Jo parin vuoden päästä suunta oli muuttunut merkittävästi, kun Arttu siirtyi pääurakoitsijaksi turvesuolle ja alkoi hankkia omaa kalustoa. Vuonna 2020 toiminta kasvoi ja yritystoiminta muuttui osakeyhtiöksi. Tänä päivänä Hongiston Konetyö työllistää keskimäärin kuusi henkilöä ja käytössä on parikymmentä konetta.

 Vuosien varrella yritys on tehnyt monipuolisesti erilaisia koneurakoinnin töitä. Mukaan mahtuu turveurakointia, maanrakennusta ja talvikunnossapitoa, soiden ennallistamista kaivinkoneilla, merenrantaruovikoiden niittoa rinnekoneilla sekä kosteikkojen rakentamista kelluvilla kaivinkoneilla. Erityisesti työkoneille haastavat olosuhteet ovat sellaisia, joihin Hongiston konetyö mielellään tarttuu.

“Tehdään yleensä semmoista, mitä muut ei halua tai uskalla tehdä.”

Tämä ajattelutapa toimi ratkaisevana tekijänä myös Uuperin rinteiden kohdalla.

 Hongisto luki lehdestä, että Uuperin konkurssipesä ei ollut herättänyt kiinnostusta. Hän lähti katsomaan aluetta paikan päälle.

“Ymmärsin, että jos rinnekeskusta ei nyt pelasteta, se on Uuperin loppu.”

Hongiston oli helppo luottaa konseptin toimivuuteen, olihan Uuperissa 90 -luvullakin ollut jonoksi asti laskettelijoita. Jos konsepti toimi silloin, niin miksei se toimisi vieläkin?

Ja ehkä tärkeimpänä oli hyvin inhimillinen syy.

“Halusin että mäki säilyy, koska laskettelu on kivaa.”

Valtava työ rinteiden eteen

Päätöksen jälkeen alkoi työ, joka vaati valtavan määrän aikaa ja käytännön tekemistä.

Alueen aluskasvillisuus raivattiin ensin työkoneilla ja lopuksi käsin. Rinteiden profiileja muokattiin ja tasoitettiin. Uuperiin johtava soratie kunnostettiin kokonaan uudelleen. Rakennuksia käytiin läpi, lumetusjärjestelmiä korjattiin ja hisseissä ilmeni käytön sekä iän tuomia ongelmia, jotka vaativat mittavia korjauksia.

Yksi konkreettisimmista esimerkeistä oli hissin vetoköyden vaihto. Köyttä jouduttiin uusimaan satojen metrien matkalta. Myös kahvilarakennuksessa riitti tekemistä. Rakennuksen katto vuoti ja ilmanvaihtojärjestelmä piti rakentaa käytännössä uudelleen, jotta tila saatiin toimintaan.

Hongiston Konetyön osaaminen ja kalusto osoittautuivat arvokkaiksi. Yrityksellä oli jo valmiiksi kokemusta rinnekoneilla työskentelystä, sekä huolto ja korjaustöistä. Vaikeat olosuhteet eivät olleet vieraita, mikä helpotti erityisesti lumetuksen käynnistämistä, vaikka itse lumen tekeminen olikin uutta.

Haasteet eivät loppuneet säähän

Suurimmat haasteet eivät kuitenkaan liittyneet pelkästään infraan.

Alkutalvi oli leuto ja sateinen. Marras- ja joulukuu toivat vain satunnaisia pakkaspäiviä. Tehty lumi ehti usein sulaa pois ennen kuin siitä oli hyötyä. Tilanne kääntyi vasta joulukuun lopulla, kun kunnolliset pakkaset saapuivat ja mahdollistivat rinteiden avaamisen.

 Uuperin uudelleenkäynnistys ei ollut yhden ihmisen projekti. Mukana oli laaja joukko paikallisia yrityksiä, jotka auttoivat esimerkiksi sähkö ja remonttitöissä. Henkilöstö rakentui nopeasti nuorista, motivoituneista työntekijöistä, joilta ei vaadittu valmiiksi pitkää kokemusta. Tärkeintä oli halu oppia ja tehdä työnsä hyvin. Toimintamallit muodostuivat yhdessä tekemällä.

Konetyön työntekijöille Uuperi oli alkuun vähän raskaan oloinen projekti, mutta alkujärkytyksen jälkeen toiminta vakiintui ja infraan liittyvät työt sujuivat hienosti.

Kun ihmiset palasivat rinteeseen

Paikallinen yhteisö otti Uuperin uudelleen käyttöön ilolla. Ihmiset tulivat paikalle, jakoivat kokemuksiaan ja kertoivat eteenpäin, kuinka hyvältä tuntui saada tuttu rinne takaisin. Asiakkaiden kohtaamiset olivat lähes poikkeuksetta positiivisia.

 Erityisen merkitykselliseksi nousi se, miten ihmiset jakoivat kokemuksiaan somessa. Julkaisut, kuvat ja kommentit tekivät näkyväksi sen, mitä rinteessä tapahtui joka päivä. Niissä näkyi ilo, onnistuminen ja se, että Uuperi oli jälleen osa ihmisten arkea.

“Palkitsevinta on ollut se, kun näkee, miten ihmiset ja etenkin lapset ovat innoissaan laskemassa kavereidensa kanssa.”

Yksi hetki on ollut kuitenkin ylitse muiden:

Ensimmäinen yömäkitapahtuma keräsi kymmenien metrien hissijonot. Se oli konkreettinen osoitus siitä, että työ oli kannattanut ja päätös oli ollut oikea.

“Silloin realisoitui, että nyt on tehty jotain oikein.”

 Katse tulevaan

Tulevaisuudessa Uuperia kehitetään hallitusti eteenpäin. Suunnitelmissa ei ole suuria kertarysäyksiä, vaan pieniä parannuksia, jotka tekevät asiakaskokemuksesta entistä paremman. Tärkeintä on turvallinen ja toimiva laskettelukeskus. Toiveissa on kaluston kehittäminen, kuten uusi rinnekone ja tehokkaammat lumitykit, jotka mahdollistaisivat rinteiden entistä nopeamman ja laadukkaamman kunnostuksen.

”Cursorin palveluista on ollut hyötyä yritystoiminnan kehittämisessä. Sain tukea esimerkiksi tukihakemuksen täyttämiseen, jossa palvelu oli sujuvaa ja asiantuntevaa. Lisäksi hyödynsin Cursorin kautta hankkeen aikana palveluseteliä, jonka avulla sain ulkopuolista konsultointiapua Hongiston Konetyön verkkosivujen rakentamiseen.” -Arttu kertoo.

Muutaman vuoden päähän katsoessa Hongisto näkee Uuperin paikkana, jossa riittää asiakkaita viikon jokaiselle päivälle, ja joka tunnetaan yhtenä Etelä-Suomen parhaista lähimäistä.

Hongiston viesti muille yrittäjille on selkeä ja käytännönläheinen:

“Investoikaa maltillisesti ja tehkää asiat hyvin, niin kaikki menee hyvin.”

Teksi: Miia Montonen

Kuvat: Arttu Hongisto